Poluilla

Kaupassakayntia lukuunottamatta sunnuntai on kotonaolopaiva. Ja paivaunipaiva. Paananen huutelee Itavallan reissusta naamakirjassa ja joku siella niheilee jo heti alkuunsa. Joku kuitenkin innostuukin ja mikas sen innostuttavampaa! Osa yliopistojen 2013 valintakoemateriaaleista on julkaistu ja niita tutkittuani tulen siihen tulokseen, etta uskontotiede olkoon vaihtoehto numero yksi. Kolme englannin valintakoekirjaa kuulostavat niin hirvittavilta, etten usko ikina loytavani itsestani riittavasti motivaatiota niiden haltuunottamiseen. Kokeeseenhan voi sitapaitsi silti menna. Vahan tekee jo mieli "ihmisten ilmoille". Jos muistiini on lainkaan luottamista, olen ollut pubissa viimeksi Jyvaskylassa ennen Ilosaarirockia. Kasky kay iltaa ja yota viettamaan Achmaneille. En tieda kenelta idea on lahtoisin, mutta toivon, ettemme ole taakkana Amandalle. "Kylla mua ainaki vituttas, jos nakisin mun poikaystavaa kerran vuodessa ja siina samalla pitais kestita jotain kahta urpoa.&q

Kello on kymmenen aamupaivalla ja yllatan itseni. Huomaan ehtineeni jo tiskata, raahata tuolit ja poydat takapihalle, pesta ne seka imuroida puoli taloa. Kotivaimo-Mikkola kuittaa. Suunnitelmia on liikaa, vaikkei matkaunelmia edes laskettaisi. Kotipuolessa poni vaihtaa paikkaa, sen tilanne selvisi vihdoin. Toita olisi siella ja taalla, muttei siella, mista niita haluaisin - Helsingissa. Yhteishakukin lahestyy hitaasti mutta varmasti ja uusi idea hailyy aivoissani: jos opiskelisin englanninkaantajaksi. Tyo, josta voisin osata nauttia ja jota voisi tehda missa vaan. Itse opiskelu jarjettomine kielioppimaarineen ei tosin kiinnosta. Turvaudun samaan lauseeseen, johon olen paattanyt pohdintani tahankin asti: "Ei mun viela tarvitse tietaa, siihenhan on vaikka kuinka kauan aikaa..." Mina, ratti ja mehilaisvahamohna saamme Debsin uuden antiikkityopoydan kiiltamaan ja tuoksumaan. Etuovi oli irroitettava saranoiltaan, jotta tuo pitkaan metsastetty aarre saatiin ylipaataan sisalle

Matkustaessa koti-ikavan halvettya matkakuume vain kasvaa entisestaan. Se tuntuu kutittelevana mohkaleena keskivartalon seutuvilla, jossakin syvalla. Samoin pitenee lista suunnitelmista, aikeista ja haaveista - yksinkertaisesti asioista, jotka on koettava, ennen kuin siirrymme talta suurenmoiselta matkalta toiselle. Minun ja exhibitionisti-Paanasen lista tayttaa paivakirjani sivuista jo kaksi ja nayttaa kutakuinkin talta: - Skoottereilla Ita-Eurooppaan.  Pitkanmakan pyorailya ei ainakaan minun fysiikkani kestaisi ja auto olisi liian epaekologinen, kallis ja sitapaitsi tylsa. Mika siis toimisikaan sen paremmin kuin skootterit: ne liikkuvat riittavan hitaasti ja ovat pieniruokaisiakin. Huristelisimme halki Baltian ja ympari Valko-Venajaa, Ukrainaa, Moldovaa, Romaniaa, Serbiaa ja Kroatiaa valilla pysahtyen vapaaehtoistoihin luomutiloille. Olisiko parempaa tapaa viettaa kesaa? - Islantiin. Mielellaan laivalla. Tulivuoria, kuumia lahteita, jaatikoita ja islanninhevosia. Matkalla pysah

Olen potenut huonoa omatuntoa. Atleetti-Paananen jaksaa lenkkeilla. Mina en. Olen oppinut leipomaan piirakkaa. Keski-Amerikkalaiseen tyyliin. Seka paaryna etta mansikka-raparperitaytteella. Seuraavaksi opettelen tekemaan piparminttujaateeta. Olen kirmannut lehmalaitumella. Rouvat pitivat paarynoista. Kuolainen kasi ja lannan tuoksu muistuttavat ajoista koulun navetassa. Olen saunonut. Pitkasta aikaa. Miten hyvalta se tuntuikaan huolimatta siita, etta saunan suunnitellut alypaa oli unohtanut ilmanvaihtoventtiilin lisaksi myos viemarin. Epailyksistani huolimatta piskuinen vanha uuni jaksoi antaa tuimatkin loylyt. Lauteet olivat niin korkealla, etta vain meidankaltaisemme kaapiot mahtuvat niille istumaan. Hyvalta tuntui myos seista alastomana Missourin pimeassa illassa.   Olen kuullut vyotiaisen kahistelevan pusikossa. "Get a flashlight and the shotgun." Se oli sen vyotiaisen tarinan loppu. Olen kaynyt Arkansasissa. "If you think you're cute

Perjantai Laukut on viety lentokentalle jo edellispaivan puolella. Ennen lentokoneeseen pakkautumista Chris jakaa kaikille pienet siniset pillerit. Unettava kipulaake on kuulemma lentomatkalaisen ilo. Nousemme ilmaan ja on lohduttavaa tietaa, etta palaamme pian takaisin. Viela ei tarvitse itkea. Kolmen tunnin epamaaraisen torkkumisen ja koomailun jalkeen painumme alaspain, kohti Seattlea. Kaupunki on valomeri ja aurinko nukkuu viela. Vaihto on nopea ja portti heti vieressa, eikun seuraavaan koneeseen. Saamme vihdoin valiumimme nieltya ja nukumme sikeasti koko matkan. "Ma ku jossain vaiheessa herasin ja katoin, ni yks nukkuu menemaan suu auki." Kuolattomuudesta paatellen paa kuitenkin tarpeeksi takakenossa. Dallas nayttaa ilmasta silta, kuin olisimme yhtakkia ylikansoitetun Pohjanmaan ylla. Hirvittavasti tiheita asuinalueita, viivasuoria teita, peltoja ja tasaista. Tasaisuutta silmankantamattomiin. Viimeinen kone on melkein ahdistavan pieni tuubi. Lento kestaa vain

Oleminen on yhteytta kaikkeen. Se lahtee itsesta, eika sita voi alylla kasittaa. Se on meissa jokaisessa sisalla ja saavutettavissa. Sina et ole mielesi. Ajattelemme liikaa, ajattelu on meille riippuvuus, pakonomaista toistoa. Ajatuksemme muodostavat seinaman, joka eristaa meidat olemisesta, toisistamme ja ykseydesta. Mieli on tyokalu, joka pitaisi pystya halutessaan asettamaan sivuun, sulkemaan. Kuviteltu mina muodostuu menneesta ja tulevasta, joiden avulla mieli maarittaa meita ja nykyhetkea. Tuo mina ei ole todellinen mina. Mielen halut ovat pyrkimysta korvata olemisen ilo ulkoisilla asioilla, jotka lopulta aiheuttavat karsimysta. Karsimys aiheutuu nykyhetken vastustamisesta. Mieli pyrkii pakenemaan nykyhetkea, koska se voi elaa vain ajan, menneen ja tulevan kautta. Hyvaksy nykyhetki, vaikka se olisikin epamiellyttava. Ota se vastaan, kuin olisit sen valinnut ja tee siita ystavasi ja liittolaisesi. Juuli laittoi minut lukemaan Eckhart Tollen Lasnaolon voimaa . Tai ei edes laittan