Juhannusaaton aamuna Itä-Pasilan betonisten kerrostalojen lomassa kaikuu haitarimusiikki. Naapuritalon asukkaat ovat kokoontuneet pihalle aloittelemaan juhannuksen viettoa. Minä, näin kaupunkijuhannuksen alkajaisiksi, hurautan Sipooseen, mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty. Matelen muiden kaupungista poistuvien ihmisten joukossa, mutta takaisin saisin ajella hiljaista tietä. On yksi visusti kesään kuuluva asia, jota kaupungissa ei kaipaa: ötökät. Neljäsenttinen paarma on iso ja hikinen hevonen tuoksunee sen mielestä hurjan hyvälle. Yhden talon pihasta setä kyselee, josko ratsuni olisi mieluummin jäänyt laitumelle ja toisesta talosta harmitellaan, että porkkanat loppuivat. Hyvää juhannusta! Olin unohtanut miltä tuntuu ravata pitkin pellonreunaa ja laukata hiekkatietä kotiinpäin. Kun Hyväpomo-Paananen lintsaa töistä ja tulee kotiin, avataan tölkit ja valutaan parvekkeelle. Pihalla on poikkeuksellisen hiljaista; tavallisesti ilma täyttyy lasten kiljunnasta ja muusta elämänmaku
"Ei voi eksyä, jos ei tiedä missä pitäisi olla," sanoi eräs viisas mies kerran ja oli harvinaisen oikeassa.