Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Kotikulmilla

Taisin selvitä kuumeesta helpolla ja Uula söi kuumemittarinkin. Unelmatorppa näyttää viluiselta. Ulkona valo on kaunis, mutta missä välissä satoi näin paljon lunta? It seems like I fought off the fever quite easily. Uula ate the thermometer anyway. My dream house looks chilly. The light outside is beautiful, but when did it snow this much?

Lähtijältä

"Mutta miks joku muuttais Helsingistä Lappiin?" Siinä kysymys, jonka olen kuullut jo kovin useaan otteeseen. Nimenomaan suomen kielellä. Kun ulkomaalaiselle turistille kertoo olevansa alunperin kotoisin Etelä-Suomesta, tämä toteaa, ettei ihmettele lainkaan, miksi joku haluaisi asua täällä kauniissa Pohjoisessa. Siis jos tykkää äärimmäisestä kylmyydestä. Muuttaessani Pohjoiseen jätin taakseni ison kasan ystäviä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa saa olla juuri sitä mitä on ja nauraa asioille, joille ei ehkä oikeasti saisi. Sellaisia, joille ei koskaan tarvitse soittaa etukäteen, että on tulossa käymään, paitsi pihasta, että nakkaatko mulle avaimet . Sellaisia, joiden jääkaapista saa aina syödä ja joiden kanssa voi käydä pelaamassa jalkapalloa, vaikka olisikin siinä maailman huonoin. Jätin taakseni Opastinsillan ongelmakommuunin, jossa edelleen vietetään lautapeli-iltoja ja istutaan parvekkeella Eläketurvakeskuksen kyltin valkeassa hohteessa. No en minä teitä mihinkään ole

Jääkaappirunoutta

hanki halasi jäistä maata, eivätkä kynttilät ikkunalla valaisseet pimeää yötä, joka pimeän päivän päätti hiljaisuus on syy olla haikea, poika  tuumi ja huokasi ikkunan huuruun kädellään hapuillen häntä, joka kevääseen oli lähtenyt, unohtanut kenkänsä eteiseen, eikä koskaan palannut niitä noutamaan karkuun juokset kiireeltä turhaan pingot pelolta piiloon henkeäsi haukot, et muista kuinka hengittää eivät osaa jalkasi juoksemasta lakata etkä muista, miltä näyttää maisema, joka ei liiku siis odota, vaikka aurinko ei ole koskaan niin loppu etteikö saisi sinua kiinni ja ehtisi sinua lämmittää muista, ihminen, hengittää vajota varjoon vilpoiseen heinikkoon hävitä haluan kaatua korpeen kiviseen taintua tantereelle kun ikävoin kauneutta luona totisten tornitalojen ja mahdin metallinhohtoisen taivas, kuule jokainen rakkauslaulu  maan kamaralla laulettu kuule jokainen rakkaudentunnustus hiljaisuuteen kuiskattu sada päälleni silloin, kun sydämeni itkee ja  an