Elämä varsin harvoin on vain yhteen suuntaan vievä tie, joka ei risteä. Usein se on kuin peurojen polkuverkosto kangasmetsässä. Hetken voit kulkea suoraan, kunnes on taas valittava; kääntyäkö vai jatkaa eteenpäin? Vasemmalle vai oikealle? Vai olisiko nyt oikea aika pysähtyä hetkeksi? Elämän polut ovat tuntemattomat, etkä koskaan voi tietää, mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Ehkä kohtaat jyrkänteen, ehkä karhun. Ehkä löydät maailman parhaan mustikkapaikan, ehkä eteesi aukeaa maisema, jota kauniimpaa et ole koskaan nähnyt. Voit käyttää apunasi karttaa ja kompassia tai voit kuunnella sydäntäsi. Joskus risteyksessä ei tarvitse edes harkita, joskus valinta tuntuu hirvittävän vaikealta. Hankalissa kohdissa sitä saattaa toivoa, että takana seisoisi joku, joka tuuppaisi oikeaan suuntaan. Joskus rinnalla ehkä onkin toinen kulkija, jonka kanssa risteyksestä käännytään samaan suuntaan, mutta loppujen lopuksi jokaisen on kuitenkin valittava tiensä itse.
Minä havahduin huomaamaan, että polku, jota kuljin, oli kuin häkkiin teljetyn eläimen tallaama ympyrä. Kuvio, jota se kulkee päivästä toiseen apaattisena ympäristöstään välittämättä. Nostin pääni, pysähdyin hetkeksi ja ymmärsin, että tuolta polulta on poikettava, jollei halua päätyä itse rakentamansa häkin nurkkaan ja unohtua itseltään. Mutta risteys, se näytti pelottavalta. Polkujen haarassa seisova suuri kivi näytti metsän varjoissa pelottavalta jättiläiseltä. Olin kohdannut sen ennenkin, mutta oli helpompaa kulkea ympyrää ja olla koskaan saapumatta risteykseen, vaikka tietääkin sieltä kääntyvien polkujen johtavan parempaan ja vaikka tietää, ettei se kivi mihinkään liiku, eikä minulle mitään mahda. Sitten kuvittelin risteykseen ystävän, sellaisen, joka taistelisi sitä jättiläistä vastaan, jos se yhtäkkiä heräisi ja alkaisi uhkaavaksi. Sen ystävän kanssa uskalsin kääntyä ja nyt olen matkalla uuteen suuntaan. Helpottuneena. Silloin tiedän valinneeni oikean suunnan; kun paino hartioilta valahtaa pois.
Niinkin voi käydä, että valitsee vahingossa vaikeamman tien. Että yhtäkkiä huomaakin seisovansa sen jyrkänteen reunalla, edessään pohjaton kuilu. Mutta mikään ei koskaan ole varmaa ja riskejä on otettava. Ei voi pyrkiä parempaan, jos velloo kurjuudessa. Ja vaikka takaisin ei ehkä syystä tai toisesta voikaan kääntyä, niin aina saa valita uudestaan. Jyrkänteen kohdatessaan voikin lähteä seuraamaan sen reunaa. Ehkä jostain löytyy silta sen yli. Tai uusi polku, joka vie taas kohti jotakin muuta. Eckhart Tolle, varsin viisas mies, sanoo, että elämässä on väistämättä kärsimystä ja jos mahdollista, se tulee pyrkiä poistamaan. Jos siitä ei voi päästä eroon, on sille vain annettava anteeksi ja hyväksyttävä se, jolloin se lakkaa olemasta enää kärsimystä. Se on syytä muistaa. Aina voi kääntyä toisaalle - ja jos ei todella voi, saattaa ainakin antaa anteeksi ja jatkaa kevyemmin sydämin.
Life rarely is a one-way road without any intersections. Very often it is like a network of deer paths in the woods. You may walk straight forward for a little while, until you have to choose again whether to turn or keep going. Left or right? Or maybe it is time to stop for a moment? The paths of life are unknown and you will never know beforehand what is expecting you behind the next bend. Maybe you meet a ravine, or perhaps a bear. Maybe you find the best blueberry spot in the world or perhaps you'll see the most beautiful scenery ever. You can use a map and a compass or just listen to your heart. Sometimes, when coming to a crossing, one doesn't even have to think about which path to choose where as sometimes the choice can be as tough as ever. When making a difficult decision one may wish there was someone standing behind him and pushing him into the right direction. There might be a time when someone is actually standing on your side and you're deciding on the direction together, but in the end, everyone has to choose their own paths by themselves.
I suddenly became aware that the path I was following was like those trampled by stressed out animals locked up in cages. The circle they apathetically walk around, day after day without any awareness or interest in their surroundings. I looked up, stopped for a bit and understood, that I have to leave this path to not end up withered and forgotten in the corner of the cage I had actually built myself. But the crossing of the paths, it seemed scary. There was a huge rock standing there and looking like a giant lurking in the shadows of the forest. I had seen it before, but it had felt easier to just keep trampling on my circle and never reaching the intersection, even though I knew there were better things ahead and that rock would not move, nor harm me in any way. Then I imagined a friend of mine standing in the crossroad. A friend, who I know would fight the giant, if it suddenly woke up and threatened me. With that friend I found the courage to take the turn and now I'm heading into a new direction, feeling relieved. When I feel the weight falling off my shoulders, that's when I know I've chosen the right turn.
It is also possible to accidentally take the more challenging road. You may suddenly notice that you're standing on the edge of what seems a bottomless ravine. But nothing is ever certain and risks must be taken. One can not thrive for something better as long as he holds on to what makes him miserable. And even if, for one reason or another, you couldn't turn back, there is always a new possibility, a new choice to be made. When meeting the ravine, you can decide to follow it. Maybe there is a bridge crossing over? Or maybe you'll encounter a new path, leading to something else. Eckhart Tolle, a very wise man, says there's always misery in life and if you cannot eliminate it, what you should do is to forgive and thus the misery will not exist to you no more. One should remember that. There's always a new turn, a new direction. And if not, there's always forgiveness.
Niinkin voi käydä, että valitsee vahingossa vaikeamman tien. Että yhtäkkiä huomaakin seisovansa sen jyrkänteen reunalla, edessään pohjaton kuilu. Mutta mikään ei koskaan ole varmaa ja riskejä on otettava. Ei voi pyrkiä parempaan, jos velloo kurjuudessa. Ja vaikka takaisin ei ehkä syystä tai toisesta voikaan kääntyä, niin aina saa valita uudestaan. Jyrkänteen kohdatessaan voikin lähteä seuraamaan sen reunaa. Ehkä jostain löytyy silta sen yli. Tai uusi polku, joka vie taas kohti jotakin muuta. Eckhart Tolle, varsin viisas mies, sanoo, että elämässä on väistämättä kärsimystä ja jos mahdollista, se tulee pyrkiä poistamaan. Jos siitä ei voi päästä eroon, on sille vain annettava anteeksi ja hyväksyttävä se, jolloin se lakkaa olemasta enää kärsimystä. Se on syytä muistaa. Aina voi kääntyä toisaalle - ja jos ei todella voi, saattaa ainakin antaa anteeksi ja jatkaa kevyemmin sydämin.
Life rarely is a one-way road without any intersections. Very often it is like a network of deer paths in the woods. You may walk straight forward for a little while, until you have to choose again whether to turn or keep going. Left or right? Or maybe it is time to stop for a moment? The paths of life are unknown and you will never know beforehand what is expecting you behind the next bend. Maybe you meet a ravine, or perhaps a bear. Maybe you find the best blueberry spot in the world or perhaps you'll see the most beautiful scenery ever. You can use a map and a compass or just listen to your heart. Sometimes, when coming to a crossing, one doesn't even have to think about which path to choose where as sometimes the choice can be as tough as ever. When making a difficult decision one may wish there was someone standing behind him and pushing him into the right direction. There might be a time when someone is actually standing on your side and you're deciding on the direction together, but in the end, everyone has to choose their own paths by themselves.
It is also possible to accidentally take the more challenging road. You may suddenly notice that you're standing on the edge of what seems a bottomless ravine. But nothing is ever certain and risks must be taken. One can not thrive for something better as long as he holds on to what makes him miserable. And even if, for one reason or another, you couldn't turn back, there is always a new possibility, a new choice to be made. When meeting the ravine, you can decide to follow it. Maybe there is a bridge crossing over? Or maybe you'll encounter a new path, leading to something else. Eckhart Tolle, a very wise man, says there's always misery in life and if you cannot eliminate it, what you should do is to forgive and thus the misery will not exist to you no more. One should remember that. There's always a new turn, a new direction. And if not, there's always forgiveness.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro.