Kirjoitusmotivaatio on hukassa. Näin ystäviä ja sukulaisia. Ratsastin Alaskan erämaassa ja seurailin karhunjälkiä. Hikoilin Arizonan auringon kuumuudessa ja seisoin Grand Canyonin reunalla. Ihailin Mesa Verden raunioita. Istuin nuotiolla puhuen kuolemattomuudesta ja muista päätäpyörryttävistä aiheista. Söin maailman parasta sushia ja kuuntelin bluesia Chicagossa. Nukuin takapenkillä. Halasin heitä ja hyvästejä. I have no motivation for writing. I saw friends and family. I rode in the Alaskan wilderness and followed bear tracks. I sweated under the Arizona sun and stood at the edge of the Grand Canyon. I marveled the ruins of Mesa Verde. I sat by the fire, talking about immortality and other mind numbing subjects. I ate the best sushi ever and listened to some blues in Chicago. I slept on the backseat. I hugged hellos and goodbyes. Kuva: Arja Mikkola Kuva: Arja Mikkola Kuva: Arja Mikkola Kuva: Debra Curnow Kuva: Debra Curnow Kuva: Arja Mikkola
"Ei voi eksyä, jos ei tiedä missä pitäisi olla," sanoi eräs viisas mies kerran ja oli harvinaisen oikeassa.