Siirry pääsisältöön

Luottamus

Pidempiä matkoja autoillessani otan kyytiin tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat matkalla samaan suuntaan. Liikun melko usein ja pitkiäkin matkoja liftaamalla. Reissatessa useimmiten "sohvasurffaan", eli yövyn minulle ennestään tuntemattomien ihmisten sohvilla - tai patjoilla tai mistä nyt milloinkin sattuu löytymään sopiva kolo nukkumiseen ja vastaavasti kotona ollessani majoitan sohvasurffareita luokseni. Ihmiset monasti reagoivat tähän ihmetyksellä. "Miten sä uskallat?" lienee yleisin kysymys. Mitä minun pitäisi pelätä?

(c) bezag
Miksi lähtökohtaisesti ajatellaan, että luottamus pitäisi ansaita? Minusta jokainen on luottamuksen arvoinen, kunnes toisin osoittaa ja luottamus on ensin menetettävä, jotta sen voi joutua ansaitsemaan takaisin. Uskon myös, että pohjimmiltaan ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen ja sitä todennäköisimmin onkin silloin, kun kokee tulevansa luotetuksi. Epäluuloisuus toista kohtaan luultavasti luo lisää epäluuloisuutta ja päin vastoin.

En suinkaan tarkoita, että pitäisi olla sinisilmäinen ja purematta niellä kaikki, mitä vastaan tulee. Totta kai on olemassa myös ihmisiä, jotka häikäilemättä koettavat hyötyä kanssakulkijoistaan. Mutta loppujen lopuksi heitä on vain pieni osa, meidän tavallisten, hyväntahtoisten tallaajien joukossa. Meidän ei pitäisi antaa pelolle valtaa ja alkaa epäillä toisiamme, sillä siitä ei taatusti seuraa mitään hyvää. Tilastojen valossa maailma on parempi paikka, kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti tuntuu, että pelosta johtuva kyräily ja epäluulot ovat jatkuvassa kasvussa.

Aina vieraan auton kyytiin hypätessäni tai avatessani kotini oven tuntemattomalle ihmiselle, kohtaan myös uuden maailman. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa lähtökohdat, maailmankatsomukset ja mielipiteet. Joskus, useinkin, ne eroavat omistani jyrkästi. Se ei silti tarkoita, ettemmekö voisi tulla toimeen keskenämme, jopa ymmärtää toisiamme. Olen kuullut monia elämäntarinoita, haaveita, poliittisia kantoja, rakkaustarinoita ja matkakertomuksia. Useat niistä ihmisiltä, joiden kanssa muuten tulisi tuskin koskaan juteltua. Joskus on vapauttavaa keskustella ihmisen kanssa, joka ei tiedä sinusta mitään ja jota et todennäköisesti tapaa enää ikinä. Kokeile vaikka.

(c) ahmetorhan
Olen itse ollut ujo ja varsin epäitsevarma. En edelleenkään hallitse smalltalkia, ole erityisen karismaattinen tai muistakaan mitään. Olen kuitenkin oppinut, että sillä ei ole väliä. Meitä todella on joka lähtöön, kaikki eivät miellytä kaikkia, mutta jokainen jotakuta. Kaikki olemme toisillemme vain kohtaamisia, jotka joskus kestävät vain sekunteja, joskus koko eliniän. Yksittäisinä kuljemme muiden joukossa ja omat elämämme ovat vain pikkuruisia palasia suuremmissa kokonaisuuksissa. Oman merkityksettömyyden tunne auttaa tajuamaan, että suuriltakin tuntuvat murheet, pelot, estot ja vaikeudet ovatkin loppujen lopuksi varsin pieniä, jolloin niistä ja niiden mukanaan tuomasta taakasta on helpompi laskea irti.

Jos siis tuntemattomat ihmiset pelottavat, pyytäisin sinua miettimään, että miksi. Mitä tarkalleen ottaen pelkäät ja onko pelko aiheellista? Onko sinua syytä pelätä? Jos ei, mikä erottaa sinut ihmisistä, jotka koet pelottaviksi? Entä minkälainen olo sinulle tulee, kun kohtaat epäluuloisuutta? Miksi et antaisi tuntemattomalle mahdollisuutta?



When driving longer distances, I offer rides for strangers going to the same direction. I hitch hike often and when traveling, I couchsurf, which means staying with people I do not know from before. Also when I'm home, I host fellow couchsurfers and provide them a place to sleep. People often ask if I'm not afraid. "How do you dare?" They wonder. But what should I be afraid of?

Why is it commonly thought that trust is something to be earned? I think everyone is worth trusting, unless they prove otherwise and trust needs to be lost before it has to be gained again. I also believe that, in general, people want to be worth the trust and more likely will, if they feel they are trusted. Suspicion creates suspicion and vice versa.

I obviously do not mean that one should be naive and just believe anything. Of course there is people that are ruthlessly trying to benefit from others. But all in all, they're just a minority and most of us are honest, kind and caring human beings. We should not give in to fear and be all suspicious of each other, that won't lead to anything good. Even if, according to statistics, world now is a better place than ever, it seems like fear and distrust are constantly increasing.

Every time I jump into a strange car or open the door of my home to a stranger, I also encounter a different world. Every person has their own kind of histories, world views and opinions. Sometimes, quite often actually, they greatly differ from mine. However, that doesn't mean we could not get along, even understand each other. I've heard many life stories, dreams, political views, love stories and travel memories, many of which from people I'd otherwise never end up in a conversation with. Sometimes it's very liberating to have a talk with someone who knows nothing about you and who you're probably never going to meet again. If you doubt it, try it.

I myself have been very shy and insecure. I'm still not a master of smalltalk, nor very charismatic and I remember hardly anything. But what I have learned, is that it doesn't matter. We really are all different and you can never please everyone, but always someone. We are just encounters to each other, some will only last for seconds, where as some for the whole lifetime. A single human being is just a tiny little piece in a much bigger picture. Realizing how meaningless one actually is helps in letting go of many worries, fears and inhibitions, no matter how huge they feel like.

So, if you are afraid of strangers, I'd kindly ask you to ask yourself: why? What are you exactly afraid of and is it reasonable? Do you consider yourself someone to be scared of? If not, what is the difference between you and the scary ones? What do you feel like when you notice someone being suspicious of you? Why would you not give someone a chance?

(c) ForNeverAndNever

Kommentit