Poluilla

Kun olimme tanssineet yöhön, joka ei enää pilkkopimeäksi tule, varmisti ystäväni minun tulevan takaisin taas kesän jälkeen. Tunturi, vaikka vetääkin monia puoleensa, harvoja hallitsee pysyvästi. Lupasin tulevani, en ollut edes harkinnut muuta. Minä vain käväisen poissa. Mihin täältä lähtisin, kun minulla on täällä metsät, jängät, puuttomat laet, valo, pimeys ja eri väreissä tanssiva taivas? Kittilä Talvi on hukkunut lukemattomiin työtunteihin, mutta aivan kohta se on ohi taas. Metsien lumivaippa yltää vielä yli reiden, vaan keväässä olemme jo pitkällä. Pian vesi virtaa taas vapaana kuin minä, joka en osaa itseäni toiselle antaa. Kaikkeen on palannut liike, myös minuun. Ei se polttava, maailmalle vievä liike, jonka niin hyvin jo tunnen ja joka poissaolollaan loistaa, vaan mielen liike. Se, joka purkautuu tällä tavalla, näinä kenties täysin tyhjänpäiväisinä sanoina. Kittilä Viime aikoina olen muistanut, miten kaikki kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Erityisesti me ihmiset, minä