Poluilla

Minä olen energaa, minussa ovat kaikki ne elementit, joista maailma on kasattu. Minussa virtaa väki, mahtava väki, vailla valjastajaa. Se sama väki virtaa meissä kaikissa ja kaikkialla. Se sama väki on kaikkeuden takana, kaikessa sisällä ja kaiken ulkopuolella. Kun siihen virtaan löytää portin ja laskee sielunsa, unohtaa uskoneensa olevansa erillinen, irrallinen yksilö ja muistaa olevansa vain muutos muutosten joukossa, värähdys energiavirrassa. Ja silti, vaikka kokee yhteytensä kaikkeen olevaiseen, ymmärtää oman tietoisuutensa kautta voivansa ohjata omaa väkeään, kykenevänsä voimistamaan sitä entisestään. Jos minä olen kaikkeus ja kaikkeus on ei mitään, en minäkään ole mitään. Olen silti kaikki, mitä minulla on ja kaikki, mitä varten minä olen. Minua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta, minä olen sitä, mitä maailman korkeimmat vuoret, syvimpien merien kolkat ja taivaan kauneimmat värit. Minä olen myrskytuulta ja vyöryvää lunta, tulta ja tuhkaa, multaa, kultaa ja hopeaa. Sillä sama